Home
The Ranch
Horses
Activities
Kyseessä on virtuaalihevonen /
This is a sim-game horse!




KILPAILUTULOKSET


» täytti kolme vuotta 09.04.2015
» ikääntyminen satunnainen (mukautettu reaali)











DIABOLUS V.D. RAVENWOOD

Perustiedot

09.02.2015 Yhdysvalloissa syntynyt friisiläisori, viralliselta nimeltään Diabolus v.d. Ravenwood

5-vuotias musta, säkäkorkeus 165cm

askellajipainotteinen, kilpailutetaan ARJ:n alaisessa pleasure driving - ajoluokassa

kasvattaja sekä omistaja Break, VRL-05810

rekisterinumero VH15-040-0089


Luonnekuvaus

Vaikka orin nimi Diabolus antaa jo hieman osviittaa siitä minkäluontoisesta hevosesta on puhe, Diablo ei silti ole ihan niin paha tapaus kuin olettaa saattaisi, erittäin orimainen ja maskuliininen kylläkin. Diablo vaatii käsittelijältään paljon itsevarmuutta ja voimaa sekä henkisesti että fyysisesti, sillä ori ei ole missään nimessä myöskään helppo käsitellä. Diablolla on taipumusta katsoa vieraita turvanvarttaan pitkin ja tämän orin kunnioitus onkin saavutettava, mikäli mielii pärjätä Diablon kanssa. Ori kyllä testaa poikkeuksetta jokaista kanssaan työskentelevää jossain vaiheessa, ori nousisi mielellään johtajan paikalle ja ottaisi määräysvallan haltuunsa pysyvästi. Mutta kun Diablon massiivisuuden ja dominoivien elkeiden ei anna säikäyttää itseään, vaan pistää orille kova kovaa vastaan, Diablo alkaa suhtautua ihmiseen pikkuhiljaa kunnioittavammin tajutessaan ettei herra voikaan ajaa ihmistä tiehensä ihan noin vain. Se on kyllä sanomattakin selvää, että kaikki eivät Diablon kanssa tule pärjäämään ja nekin jotka pärjäävät, saavat olla kuitenkin koko ajan aavistuksen varuillaan sillä vaikka Diablosta saa myös ystävän itselleen, ori ei silti jätä huomiotta yhtäkään tilaisuutta päästä pomon paikalle.

Diablon kanssa suurin ongelma on kuitenkin saada ori pärjäämään lajitovereidensa kanssa, ori kun ei niin sanotusti tykkää leikkiä muiden kanssa. Diablo ei kyllä laisinkaan mikään laumasielu, ori on hyvin tarkka tilastaan ja näkee useimmat vain uhkana omalle asemalleen. Jopa ruunien kanssa toimeen tuleminen on vähän niin ja näin, minkä vuoksi Diablo on lähes pakko tarhata aina yksin. Joskus tuntuukin että Diablon samettisen karvan alla piileekin vain pelkästään kasa testosteronia, kyllä ori on välillä sellainen höyrypää ja kuumakalle että ei mitään järkeä. Ja tammoillehan sitä varsinkin esiinnytään kuin mikäkin casanova. Onneksi ihmisten kanssa ei samaa ongelmaa ole, mutta tämä johtuneekin siitä että Diablo ei pidä ihmisiä uhkana tai tuskin edes samanveroisena itsensä kanssa, enemmänkin vain jonain jonka voi jättää huomiotta. Tietenkin niitä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, jotka onnistuvat herättämään Diablon uteliaisuuden periksiantamattomuudellaan ja rohkeudellaan. Tälläisiä ihmisiä Diablo alkaa jopa kunnioittamaan, mutta osaa silti aina testailla heitäkin, muistuttaen siten hoitajiaan siitä että Diablo itsekin on kunnioitusta herättävä olento eikä syyttä. Diablon kanssa saa aina olla aavistuksen varpaisillaan, sillä vaikka ori ei ole pahatapainen vaan itseasiassa halutessaan hyvin mukavakin hoitaa, ei silti pidä leijailla pää pilvissä. Diablon kanssa pitää välillä kirjaimellisesti upottaa kantapäät tiukasti maanpintaan mikäli mielii pitää orin kurissa.

Kunnioittaessaan ihmistä Diablo on kuitenkin hyvin ... no, ei helppo, mutta ehkä enemmänkin kiinnostava työskentelykumppani. Ori osaa miellyttää ihmistä halutessaan ja onkin aina ilo saada ori yrittämään parhaansa, oltiinpa sitten kotona tai kilpakentillä. Tällöin Diablo ilmaisee aidoimmin luottamuksensa hoitajaansa kohtaan, olemalla aidosti yhteistyöhaluinen ja tottelevainen. Diabloa on osattava kohdella juuri sopivan määrätietoisella mutta myös kunnioittavalla tavalla, siinä kyllä tekee pahan erheen jos tätä oria erehtyy kiskomaan ja lyömään raipalla. Fyysistä voimaa tarvitaan ainoastaan tiukoissa otteissa, jotka tukevat määrätietoista asennetta mutta yhtä lailla niiden ohjia pitelevien käsien on kyettävä myös pehmeisiin taputuksiin silloin kun Diablo on ne ansainnut. Kunnioituksen on siis ehdottomasti pelattava molemminpäin. Näyttelykentillä Diablo on yleensä parhaimmillaan korean olemuksensa ansiosta mutta osaavalla ohjastajalla komealiikkeinen ori loistaa myös kärryjen edessä. Diablo kuuntelee yllättävän hyvin ohjasapuja, joskin joskus ori osaa olla aika kovasuinen. Kilpailuihin orille on kuitenkin aina ehdottomasti puettava silmälaput, sillä siten Diablo pysyy varmasti rauhallisena vaikka vieressä ravaisi toinenkin valjakko. Ylipäätään Diablon kanssa työskennellessä on osattava pitää orin mielenkiinto itsessä, sillä heti kun ori kyllästyy Diablo myös lakkaa kuuntelemasta ja se tietää ongelmia. Mutta niin pitkään kuin se oma esittäjä tai ohjastaja on se kiinnostavin asia kentällä, kaikki sujuu hyvin. Turhat pelleilyt ja sooloilut jäävät silloin kokonaan orilta pois. Maastoon Diablon kanssa pääsevät tosin vain ehdottomasti kokeneimmat ratsastajat, sillä maastossa on liikaa häiriötekijöitä, jotta ori olisi yhtä helposti hallittavissa kuin kentällä. Haastavuutensa takia Diablon kanssa maastoillaankin yleensä vain noin kerran viikossa.


Jälkeläiset

Rotu Syntymäpäivä Sukupuoli Nimi Emä
fri 00.00.0000 o/t jälkeläisen nimi emän nimi

Sukutaulu

i. Wietse fan Lycan
VIR MVA Ch, KTK-III
ii. Khimaira VIR MVA Ch, KTK-II
YLA1, KRJ-II, FJA-A
iii. Koleika (evm)
iie. Astarell (evm)
ie. Wiepkje KRJ-III, KTK-III iei. Friko (evm)
iee. Wellemtje (evm)
e. Duren Zrinka KTK-III ei. Byremtos eii. Abel (evm)
eie. Paulienet (evm)
ee. Zrinka eei. Coen (evm)
eee. Zaphire (evm)

Sukuselvitys

Diablon isä, Wietse fan Lycan, on 168 senttinen musta friisiläisori. Saku on osaava ja hyväliikkeinen kouluratsu, mutta ori on menestynyt koulun lisäksi myös valjakkoajon puolella. Näyttelymenestyksestä nyt puhumattakaan, Sakuhan on palkittu sekä VIR MVA Ch - arvonimellä että kantakirjattu III-palkinnolla.

Diablon isänisä, Khimaira, on 164 senttinen musta friisiläisori. Khimaira on yksinkertaisesti upea, kaikin mahdollisin tavoin, sillä ori on paitsi komea myös menestynyt. Koulupainotteinen Khimaira on KRJ-II- ja YLA1-palkittu sekä orilta löytyy myös VIR MVA Ch - arvonimi. Khimaira on myös kantakirjattu II-palkinnolla ja ori on palkittu Frieshyn jalostusarvostelussa A-palkinnolla.

Diablon isänemä, Wiepkje, oli 162 senttinen musta friisiläistamma. Sekä kouluratsastuksen että valjakkoajon parissa hienosti menestynyt Epi oli kiltti tamma, jolle kuitenkin tapasi sattua ja tapahtua milloin mitäkin, mikä teki elämästä Epin kanssa välillä hyvinkin haastavaa. Siitä huolimatta Epi teki ja pitkän vaikuttavan uran myös siitostammana ja lopulta Epi palkittiin sekä KRJ:n laatuarvostelussa että kantakirjattiin III-palkinnoilla.


Diablon emä, Duren Zrinka, on 159 senttinen musta friisiläistamma. Zee on luonteeltaan lempeä ja rauhallinen tamma, jonka kanssa on helppo tulla toimeen. Erinomainen emä varsoilleen ja kaunisliikkeinen kouluratsu - Zee pärjääkin kilpailuissa aina helpolla tasolla ja tamma onkin menestynyt upeasti painotuslajissaan.

Diablon emänisä, Byremtos, on 168 senttinen musta friisiläisori, joka kesäisessä auringonpaisteessa näyttää enemmän ruunikolta kuin mustalta. Tuontiorina kotitilalleen tullut Byremtos on ansioitunut sekä kouluratsastuksen että valjakkoajon parissa ja ori onkin menestynyt sekä vaativalla että vaikealla tasolla painotuslajeissaan. Jälkikasvua Byremtosilla ei kuitenkaan vielä liiemmin ole.

Diablon emänemä, Zrinka, on 160 senttinen musta friisiläistamma. Kookas Zrinka on muutamaan kertaan varsonut, koulupainotteinen tamma, joka on menestynyt upeasti aina Grand Prix-tasolla asti. Sittemmin Zrinka on myös aloitellut kilpauraansa valjakkoajon parissa.




Copyrights

ulkoasu © Viivuska | ulkoasun kuvat © David Kingham (flickr.com - lisenssi) | tekstit © Break
hevosten kuvat © pidä hiirtä kuvan yllä nähdäksesi tekijäinoikeudet!