a sim game horse / virtuaalihevonen
BEFORE THE MORNING SUN †



Virallinen nimi Before The Morning Sun
Kutsumanimi Beyle
Sukupuoli tamma
Rotu arabialainen täysiverinen (ox)
Verilinja venäläinen
Väri / merkit rautias / piirto
Säkäkorkeus 154cm
Elinaika 24.06.2001 - 05.04.2010

Rekisterinumero VH02-003-3741
Syntymämaa - ()
Painotus jalostuskäyttö
Koulutustaso ko.Helppo A, re.125cm, me.130cm
Kasvattaja Sahima Arabians
Ex-omistaja Chinoz / Everlasting Halfway
Omistaja Break (VRL-5810, KaRa)
Asuintalli Jolene
Hoitaja -



Tulisydän

"Voimakkaan näköinen, lähes lihaksikas tamma ravaa tarhassaan jalomuotoinen pää koholla ja suipot korvat taaksepäin kääntyneinä, iskien kavioitaan pehmeään maahan voimalla korkein askelin liikkuen, lihasten työskennellessä askelten tahtiin kiiltävän, vaaleanruskean karvan alla. Koholle noussut häntä sivaltelee ilmaa, pitkän harjan liikahdellessa kaulalla. Kevyt hypähdys laukkaan tamman edetessä vaivattomasti ja tasaisesti, sinua kuitenkin tarkkaillen, kaarrellen, suostumatta tulemaan lähemmäs tarhan aitaa, tummien silmien älykäs ja ylpeä katse sinuun kiinnittyneenä. Raudikko viskaa päätään harjan valahtaessa silmille, mennen pohkeenväistöä kuin jotakin sivullaan säikkyen, pysähtyen lopulta hiekka pölyten keskelle tarhaa, turpa ryntäitä hipaisten ennen kuin tamma kohottaa katseensa sinuun lähes haastavasti, kuin kysyen uskallatko tulla lähemmäksi?"

Minulla ja Beylelle on takana pitkä yhteinen menneisyys; tapasin tamman ensimmäisen kerran itseasiassa jo vuonna 2002 ollessani lomailemassa ystäväni omistamassa Sahima Arabians-nimisessä arabisiittolassa. Beyle oli tuolloin vasta vuotuinen varsa, mutta tamma kiinnitti jo silloin huomioni ylpeällä ja tulisella luonteellaan; tamma oli kiivaimpia hevosia, joita olin koskaan tavannut. Hienosta sukulinjasta löytyi niin laukka- kuin esteratsujakin, kaikki alojensa huippuja. Tempperamenttinen tammavarsa piti johtajanpaikkaa tiukasti itsellään pienessä varsalaumassa ja koetti parhaansa mukaan pomotella minuakin, kun uskaltauduin neidin kanssa lähemminkin tuttavuutta hieromaan. Monet näykkäisyt ja potkut sain osakseni, mutta jokin tuossa ylpeässä pikkuneidissä miellytti minua niin, että jatkoin sisukkaasti Beylen kanssa touhuamista päivästä toiseen. Se kesä oli täynnä vastoinkäymisiä, mutta myös onnen hetkiä. Sen kesän aikana nimittäin minusta ja Beylestä tuli parhaat ystävykset, kunnioitus syntyi molemminpuolin, kuten rakkauskin. Mutta kesäkin loppui aikanaan ja meidän piti erota, mikä oli erittäin vaikeaa. Olin kiintynyt Beyleen koko sydämestäni, lähteminen tuntui pahalta. Tuolloin minulla ei vielä ollut varaa ostaa omaa hevosta, joten pari vuotta vierähti, enkä kuullut Beylestä mitään. Mutta eräänä päivänä vanha ystäväni soitti ja kysyi haluaisinko ostaa Beylen. Tammasta oli tullut kuulemma lähes mahdoton käsitellä ja ystäväni alkoi olla vallan epätoivoinen, kukaan ei halunnut ostaa pahatapaista tammaa ja sitten hän oli muistanut minut ja sen kuinka hyvin olin tullut Beylen kanssa toimeen muutama vuosi taaksepäin. Olisi ollut sääli lopettaa niin hyväsukuinen hevonen. Kuullessani lopettamisvaihtoehdosta vastasin heti että ostan tamman, Beyleähän ei lopetettaisi jos se minusta olisi kiinni. Ystäväni lennätti muutaman päivän kuluttua Beylen minulle Iso-Britanniaan sopimuksen synnyttyä, tyytyväisenä siihen että tamma saisi hyvän kodin. Tamma ei ollut muuttunut tippaakaan, samat jalot piirteet ja dramaattiset elkeet. Vaaleanruskea karva jouhineen, tummat silmät täynnä ylpeyttä ja itsetietoisuutta. Hetken vain olimme, kumpikaan ei osannut reagoida toiseen, mutta sitten astuin eteenpäin ja Beyle nuuhkaisi varovasti avointa kämmentäni. Sen jälkeen kaikki alkoi sujua, tamma luotti minuun yhä vuosien jälkeen, vaikka olimme nähneet viimeksi tamman ollessa vasta vuotinen. Nyt se oli jo kolme. Aloin suoraan kouluttaa tammaa ratsuksi ja Beyle osoitti heti lahjakkuutensa esteille. Tietenkin meilläkin oli omat ongelmamme ja kompastuskohtamme, mutta yhteistyö sujui silti täydellisesti, eikä Beyle mielestäni ollut läheskään yhtä mahdoton kuin tamma olisi voinut halutessaan olla. Beyle oli hetkisen aikaa yksityishevosenani, kunnes se siirtyi tallilleni Breakway's Arabiansiin. Mutta kun Breakway lopetti, siirtyi Beyle takaisin yksityishevosekseni kilpa- ja jalostuskäyttöön. Myöhemmin perustin uuden tallin, Theogonian, jonne myös Beyle muutti, mutta sekään ei pysynyt vuotta pidempää pystyssä ja tällä kertaa olin lähes varma, että en enää jatkaisi hevosharrastustani. Sen vuoksi päädyin myymään Beylen; tosin valitsin kodin erittäin tarkkaan ja näin ollen tamma päätyi hyvän ystäväni, Chinozin, omistukseen. Kävin kuitenkin yhä katsomassa Beyleä (kyllä, en osannut luopua tammasta kokonaan millään), kunnes tajusin etten todellakaan pääsisi tästä harrastuksesta eroon. Ja niin perustin vielä kolmannen tallini (kolmas kerta toden sanoo, eikö niin?) Iso-Britannian maaperälle ja sen jälkeen en ole lopettamista harkinnutkaan. Beyle jäi Chinozin omistukseen, kunnes eräänä päivänä ystäväni ilmoitti vuorostaan lopettavansa siittolansa pidon ja lähtevänsä maailmalle. Hän tarjosi ensimmäisenä minulle Beyleä takaisin ja tottakai otin tamman ilomielin omistukseeni, vaikka samalla tiesin jääväni kaipaamaan suuresti hyvää ystävääni. Kuitenkin, sain pitää sentään Beylen luonani ja edes näiden vuosien jälkeen mikään ei tunnu muuttuneen. Beyle on yhä minun tammani, enkä usko, että enää koskaan pystyn tästä sydämeni kuningattaresta luopumaan.

Kunnes 05.04.2010 koitti Beylen aika lähteä sinne, minne minä en voinut häntä seurata. En vielä. Tuo päivä oli mitä kaunein, keväinen ja lämmin, - aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja linnut lauloivat omaa sinfoniaansa. Mikään ei viitannut siihen, että kaunis tulisydämeni, yksi rakkaimmista hevosistani, kaksikymmenvuotias Beyle, nukkuisi pois juuri sinä päivänä. Muistan vielä kuinka talutin tamman laitumelle; muistan ihmetelleeni sitä, kuinka rauhallisesti Beyle käyttäytyi, tamma kyllä asteli vierelläni yhtä sulokkaasti kuin aina, päätään ylpeästi kantaen, mutta ei höyröttänyt kuten tavallisesti. Sen sijaan tamma odotti kaikessa rauhassa, että riisuin päitset pois ja päästin silmäteräni vapaaksi; rautias puhalsi ilmaa sieraimistaan ja asteli laitumelle kaikessa rauhassa ja ehdin jo miettiä, oliko jokin vikana, kun tamma yhtäkkiä inahti tuttuun tapaansa, viskaisi päänsä ylös ja lennähti liidokkaaseen raviin häntäänsä korkealla soihtuna kantaen. Muistan hymyilleeni katsellessani tulisydämeni lentoa, tamman ravatessa pitkin laitumen viertä muutaman kerran kutsuvasti lähitarhan oreille hirnahtaen ennen kuin sinkosi laukkaan, pukitti ja sai minut nauramaan riehakkuudellaan, ennen kuin kaartoi takaisin luokseni. Yllätyin tästä hieman, yleensä Beyle nautti vapaudestaan täysin siemauksin, mutta nyt punertavahehkuinen tamma ravasikin luokseni puhisten ja laski silkkisen turpansa syliini. Silittelin Beylen kaarevaa kaulaa ja ihailin noita kauniita piirteitä, jotka eivät olleet kadonneet iän myötä, - tamma oli yhtä upea kuin ennenkin, vaikka selkä olikin jo vähän notkolla ja olemus kadottanut sen nuoruuden jäntevyyden. Jollain tapaa... en tiedä, ehkä ymmärsin. Kiusoittelin tammaani, kun se sillä tavalla yhtäkkiä hellyydenkipeäksi kävi ja Beyle heitti päätään, näpläisi minua huulillaan tuttuun tapaansa hihasta kuitenkaan näykkäisemättä, varoen satuttamasta ennen kuin puhalsi viimeisen kerran ilmaa kasvoilleni ja syöksähti laukkaan, suunnaten askeleensa kaukana odottavien lajitovereidensa luokse. Ja jostain syystä minua rupesi itkettämään ihan kauheasti... tuntui kuin sydämeni olisi tempautunut tamman mukaan tuuleen ja minusta tuntui jostain syystä, että jotain lopullista oli tapahtumassa, jotain mitä en voinut hallita, enkä vielä tuolloin ymmärtää. Saatoin vain katsoa tulisydämeni juoksua, lentoa kotkan siivillä.
Kävin pari kertaa sen päivän aikana vilkaisemassa Beyleä, mutta joka kerta näin vain tamman laiduntavan rauhallisesti muiden tammojen kanssa taikka uhittelevan nuoremmilleen tuttuun tapaansa. Kunnes illan tullen, ilta-auringon värjätessä taivasta punaisella hehkullaan, astelin laitumen puolelle hevosia luokseni huhuillen viedäkseni ne sisälle muutaman tallitytön avulla. Hevosia ei kuitenkaan näkynyt missään ennen kuin eräs tallityttö huomasi hevosten parveilevan erään metsänyppylän ympärillä. Suuntasimme askeleemme sinne ihmetellen, mitä otukset mahtoivat touhuta, kun yleensä ne tulivat meitä vastaan jo heti kuullessaan leipäpussin rapisevankin. Ensimmäisenä meitä vastaan ravasi kaksi ponitammaa ja niiden levottomista olemuksista ymmärsin heti, että jokin oli vialla. Ja viimeisiä metrejä juostessani tiesin sydämessäni, että kyse oli Beylestä. Olipa se vaistoa tai sitten vain olin pistänyt automaattisesti silmälle, etten nähnyt tulisydäntäni missään, kummin tahansa, mutta kun viimein raivasin tieni hevosten muodostaman piirin ympärille, näin Beylen lepäävän maassa karva yhtä punertavahehkuisena kuin aamulla, mutta se kaikki lämpö, se silmien ikuinen liekki olivat poissa. Minun tulisydämeni oli poissa. En koskaan unohda sitä iltaa, sitä näkyä, sitä hevosten muodostamaa piiriä, - kuinka tallin raskaat työhevostammat seisoivat kuningattaremme ympärillä hautajaissaattueen tavoin, kuinka johtajatamma asteli viimeisenä Beylen ruumiin ääreen, puhalsi kilpasisarensa karvalle hellästi lämmintä ilmaa jättäen hyvästinsä koko lauman puolesta. Enkä koskaan unohda sitä tuskaa, mikä viilsi rintaani jäisenä, vailla rakastamani liekin hehkua. Before The Morning Sun, - tulisydän, kuningatar. Ehkä me jonain päivänä näemme vielä, - sen turvin jaksan minäkin jatkaa. Juokse vapaana, tyttöseni.

Beyle sellaisena kuin me hänet muistamme:
Beyle on todella kiivasluonteinen ja tulinen tamma. Beyle ei ole todellakaan mikään aloittelijoiden tai pikkulasten ratsu, nimittäin kokeneimmillakin on ongelmia tämän tulisydämen kanssa. Pahoina päivinään Beyle ei teekään muuta kuin temppuilee mahdollisimman paljon. Tamma ei ole kuitenkaan ilkeä tai vihainen, sen luonne on vaan niin ylpeä ja tulinen ihmisten käsissä. Esimerkiksi vierailla ihmisillä ei ole mitään asiaa Beylen karsinaan, tamma ei nimittäin siedä tunkeilijoita karsinassaan. Vieraille ihmisille ei Beyle antaudu myöskään laitumelta.Tuttujen kanssa tamma käyttäytyy hyvin, - kun Beylen luottamuksen voittaa kerran, sen voittaa ikuisiksi ajoiksi; tamma muistaa sinut monen vuoden päästä vaikka ette olisi nähneetkään pitkään aikaan. Mutta sama pätee myös toisinpäin; jos petät kerran tamman luottamuksen, niin Beyle ei anna sitä sinulle ikinä anteeksi, eikä ikinä unohda. Beylen luottamusta ei todellakaan ole helppo saavuttaa, mutta sen voittaminen on sen arvoista. Beyle kuitenkin kiintyy hyvin harvoihin ihmisiin, osalla ei tule koskaan olemaan mitään mahdollisuuksia edes voittaa puolelleen tämän tamman sydäntä, vaikka he olisivatkin ns."hyviä" ihmisiä. Osalla taas on se kunnia.
Sama koskee muita hevosia, Beyle pitää vain harvoista hevosista. Yleensä Beyle on pomo, tamma ei siedä kilpailijoita vaan taistelee tiensä heti huipulle ja näyttää muille uhittelijoille heti paikkansa. Beyleä onkin melko mahdoton alistaa, hullu on se joka luulee voittavansa tamman voimalla tai pakottamalla. Tietenkin Beylekin kohtaa joskus vahvempansa, esimerkiksi Jolenessa Beyle joutui alistumaan johtajatamman vallan alle, mutta johtajatamma onkin sitten ainut, jota Beyle väistää ja kunnioittaa, - muilla ei ole mitään asiaa tamman lähelle. Orien seurassa Beyle on tulinen ja ailahtelevainen, tamman täytyy olla kiimassa, jotta Beyle sallii orin tulon lähelleen. Muuten Beyle ajaa kosiskelijansa pois kavioitaan ja hampaitaan säästelemättä. Oikeastaan Beyle on upea juuri tälläisenä, olisi kauheaa ajatella jos joku onnistuisi murtamaan ja tuhoamaan tämän kauniin tamman tulisen ja vapaan sydämmen.

Laitumelta Beyle ei antaudu vieraille, kuten jo sanoin. Siitä on turha haaveksiakaan. Edes paperipussin rapistelu ei saa älykästä tammaa menemään lankaan. Menee pitkä aika ennenkuin tamma viimein antautuu uudelle ihmiselle, siitä syystä jos tammaan tahtoo tutustua, pitää olla väleissä hevosen entisen hoitajan tai omistajan kanssa, jotta voi aina pyytää tätä toimimaan välikätenä sinun ja Beylen välillä. Muuten tutustuminen ei onnistu lainkaan, sillä Beyle kyllä osaa pitää sinut poissa läheltään halutessaan näykkimällä ja potkimalla. Tutuille tamma antautuu vislauksesta, tamma yleensä tulee vastaan laiskasti ravaten ja antaa sitten helposti kiinni. Mutta osaa neiti tutuillekin tuittuilla, joskus voi olla niin että tamma juoksuttaa tuttakin ihmistä niin pitkään kuin haluaa perässään. Tarpeeksi pitkän jahtauksen jälkeen tamma sitten kyllästyy ja antautuu kiinni, vaikkakin vastahakoisesti.
Taluttaessa Beyle kulkee vierellä hieman riimunnarua nykien ja vauhdikkain askelin kävellen. Usein tamma piiskaa hännällään ilmaa ja luimii vastaantulijoille varoittavasti. Tammoille Beyle aina uhittelee ja joskus jopa oreillekin. Beyle harvemmin jyrää, mutta sitäkin enemmän tamma punoo päätään ja tanssahtelee sinne tänne.

Hoidettaessa Beyle on parempi sitoa kiinni, sillä tamma osaa vikuroida. Ensinnäkin Beyle aloittaa pyörimisen, eikä suostu olemaan paikallaan, toisekseen tamma yrittää näykkiä. Joten siksi Beyle pitää olla lyhyellä riimunnarulla kiinni, kiinniollessaan tamma nimittäin asettuu ja rauhoittuu. Beylekin nauttii kyllä harjauksesta, kiukuttelu on vain periaatekysymys. Kavioiden puhdistuksessa tamma temppuilee ja yrittää pelotella nostamalla varoittavasti takajalkaansa, mutta ei kuitenkaan koskaan potki. Beyle kiskoo kavioitaan maahan kun niitä puhdistaa, mutta lopettaa kun tammaa komentaa tarpeeksi päättäväisesti. Sisällä ollessaan Beyle on yleensäkin levoton, tammalla pitää olla kokoajan seuraa. Onneksi riittää että viereisessä karsinassa on toinen hevonen. Mutta jos Beyle jää yksinään talliin, alkaa sellainen show ettei sitä voi kuunnella. Yleensäkin Beyle metelöi karsinassaan, eritoten aamuisin odottaessaan kärsimättömänä kaurojaan ja ulospääsyä. Silti tamma ei tule karsinan ovelle rapsuteltavaksi, yleensä jos Beylen pää ilmestyy käytävän puolelle kannattaa tamma kiertää kaukaa sillä Beylellä on tapana näykkiä jokaista ohikulkijaa. Tuttujen ihmisten kanssa Beyle kuitenkin käyttäytyy siivommin, uskaltamatta näykkiä. Tuttujen kanssa tamma on jopa hellyydenkipeä ja nauttii huomiosta, - tammasta paljastuu ihan toisenlainen puoli sen oman ihmisensä seurassa.
Satulointi ja suitsiminen on yhtä tahtojen taistelua tamman kanssa, Beyle luimistaa jo heti nähdessäänkin varusteensa. Satula vielä menee, vaikkakin tamma yrittää parhaansa mukaan pullistella satulavyön kiristyksen aikana, mutta ei kuitenkaan potki. Suitsia Beyle ei kuitenkaan sitten millään antaisi laittaa päähänsä, tamma kohottaa yleensä pään niin ylös kuin suinkin tai yrittää näykätä ja karistaa näin hoitajan kimpustaan. Mutta kun on määrätietoinen eikä anna tammalle periksi niin kyllä ne suitsetkin päähän menevät, samoin kuin kuolaimet suuhun. Beyle yleensä luimii pettyneesti kun hoitaja onnistuu saamaan varusteet tamman päälle, yleensä Beyle vielä oikein uhallaan narskuttaa mahdollisimman pahankuuloisesti kuolaimiaan. Satulavyö kannattaa kiristää toistamiseen ennen satulaan nousua.

Beylen selkään saa nousta vauhdilla, ellei halua jäädä maahan seisomaan kun Beyle jo ravaa matkoihinsa. Beyle nimittäin lähtee liikkeelle omia aikojaan, olipa ratsastaja sen selässä tai ei. Yleensä tamman selkään on parempi nousta kentällä, eipähän Beyle pääse karkuteille jos tamman onnistuu livahtaa pois ratsastajan alta. Beyle yrittääkin ottaa yleensä heti aluksi ohjat itselleen ja määrätä tahdin, - tamma yrittää vain karistaa ratsastajan selästään, näin se testaa onko ratsastaja hänen arvoisensa vai ei. Beyle yleensä pukittaa ja kiskoo ohjia itselleen, sekä on säikkyvinään kaikkea mahdollista ja ottaa yllättäviä sivuloikkia, mutta lopulta tamma luovuttaa, jos ratsastaja ei tipukaan selästä. Beyle antaa periksi ja alkaa kuunnella, mutta ei kannata luottaa tammaan liikaa, Beyle voi milloin vain yrittää samaa temppua uudelleen huomatessaan ratsastajansa rentoutuvan liiaksi. Yksikään ihminen, joka joskus Beylellä ratsastaa, ei tule selviämään ilman putoamisia. Mutta tutun ratsastajan kanssa Beyle ei temppuile melkeinpä lainkaan, koska tietää jo etukäteen että ketä ei edes kannata testailla turhaan, koska tamma tietää häviävänsä sen taistelun. Ratsastaessa Beylen kanssa on oltava erittäin päättäväinen ja itsevarma, vain erittäin kokeneet ratsastajat lasketaan tämän tamman selkään. Teräksiset pohkeet ovat tärkeät, tamman pitää kulkea ohjastuntumalla, mutta ohjista ei saa vetää vaan on muistettava myödätä ja käyttää kireiden ohjien sijasta runsaasti puolipidätteitä.
Kentällä Beyle yrittää oikoa kulmissa, eikä tamma meinaa kulkea ohjastuntumalla. Beylee nykii mielellään ohjia ja ottaa omia sivuaskeliaan siellä täällä. Koulukiemuroissa Beyle kuumuu, tamman askeleet muuttuvat tulisiksi ja Beyle iskee kavionsa kerta kerralta yhä kovempaa maahan. Samalla Beyle kuitenkin herkistyy avuille, vaikkakaan tamma ei taivu mitenkään hirmuhyvin koulukuvioihin. Tamma on kyllä notkea ja kaunisliikkeinen, mutta Beyle ei vain kuitenkaan hallitse kauniita ympyröitä, peruutuksia, pohkeenväistöä yms. Kyllä Beyle yrittää, mutta lopulta tamma yleensä turhautuu ja alkaa temppuilla, sillä Beylen kärsivällisyys ei vain yksinkertaisesti riitä tähän keskittymistä vaativaan lajiin. Toisaalta perusjutut Beyle osaa hyvin ja hetkittäinen kouluratsastus aina parantaa tamman kuuliaisuutta.
Ennen esteitä koulua kannattaa mennä aina vähän aikaa, - muutenkin tamman lämmittely on todella tärkeää, jotta Beyle ehtii purkaa enimmän turhan energiansa ennen radalle menoa. Esteillä Beyle on kuin kotka, tamman askeleet ovat voimakkaita ja pitkiä, sekä täysin oikein ajoitettuja kun tamma saapuu esteelle. Beyle hyppää tasapainoisesti ja kauniisti, ponnistusvoimaa löytyy runsaasti. Beyle osaa tietenkin myös kieltää, tamma onkin saatava oikeaan vireeseen, jotta Beyle hyppäisi niinkuin se pitäisi. Jos tamma on pahalla päällä eikä ollenkaan kiinnostunut edes yrittämään kunnolla, vaan takkuaa vain vastaan, niin on turha edes yrittää. Silloin radasta tulee katastrofi sillä tamma kieltää, laukkaa esteiden läpi ja tai rämähtää suoraan keskelle esteitä taistellessaan ratsastajan käskyjä vastaan, - se ei ole todellakaan kaunista katsottavaa. Mutta kun Beylen hallitsee ja tamman saa oikeaan vireeseen niin Beyle tekee virheettömän ja kauniin radan, sekä kaikenlisäksi tamman aika on yleensä huippuaikoja. Beyle kuumuu esteiden välillä ja tamma yleensäkin laukkaa melko vauhdikkaasti, mutta oikeastaan tämä "itsemurha"tyyli sopiikin tammalle, sillä Beyle on syntynyt menemään kovaa ja hyppäämään korkealta. Maastoesteitä tamma rakastaa ja silloin Beyle onkin melko kuuliainen, kunhan temmon pitää sopivana, niin että tammalla riittää tarmoa loppuunkin. Alussa Beyle voi temppuilla halutessaan juosta kovempaa, mutta päästessään esteiden makuun tamma alkaa kuunnella.Toista kilpailijaa vierellään Beyle ei siedä, tamman on aina saatava olla johdossa. Beyle ei säiky maastoesteitä, vaan hyppää rohkeasti vaikeimpienkin esteiden yli.
Maastossa Beyle temmeltää energisenä ja tanssii sinne tänne. Usein tamma haluaa mennä kovaa ja temppuilee jos ei saa tahtoaan läpi. Beylen kanssa onkin parempi mennä alussa vähän vauhdikkaammin, jotta enimmät energiat purkautuvat pois. Esimerkiksi nummeilla tai avomaastossa olisi hyvä laukkuuttaa tammaa kovempaa. Beyle on melko varmajalkainen, eikä pahemmin säiky (paitsi tietenkin säpsyy omiaan halutessaan). Tamma menee siltojen yli rauhallisesti, samoin kuin kahlaa jokienkin yli. Toisen ratsukon ollessa mukana on Beylen aina saatava kulkea ensimmäisenä, tamma ei suostu ollenkaan kävelemään toisen hevosen perässä. Sama pätee kilpalaukassa; Beyle tekee kaikkensa voittaakseen. Beyle on myös liikennevarma, vaikka voikin vähän mulkoilla autoja ja yrittää kääntää takaosaansa niitä kohti potkulla autoja uhaten.

Vettä Beyle hieman aristaa, mutta suostuu kuitenkin pestäväksi säikkymättä vesiletkua. Uimaan tamma ei taas mielellään tule, Beyle kahlailee mieluummin rantavedessä ja maistelee vesikasveja. Kuitenkin silloin huomaa että se on niitä harvoja hetkiä kun Beyle näyttää muillekin nauttivansa olostaan. Eritoten rantavedessä ravaaminen ja laukkaaminen on Beylen mieleen. Kuljetusautoon tamma ei tule mielellään vaan haraa vastaan kuin viimeistä päivää. Pakottamalla tamma ei ainakaan kuljetusautoon suostu menemään. Mutta tutun ihmisen tai hevosen perässä tamma lopulta astelee kuljetusautoon ilman temppuilua. Kuljetusautosta tamma poistuu sitten melkoisella räminällä.
Kisapaikoilla tamma mulkoilee ympärilleen ja uhittelee ohikulkeville hevosille. Silloin Beyle kuitenkin antaa hoitajan rauhassa satuloida ja suitsia tamman, Beylellä menee nimittäin muiden vahtimisessa aikaa. Lämmittelyn aikana näkee miten rata tulee silloin menemään; jos Beyle on yhteistyönhaluton ja kiukuttelee, rata menee luultavasti huonosti. Mutta jos Beyle on utelias ja suht' kuulolla, rata tulee menemään hyvin. Kaikki on aina kiinni tamman mielentiloista. Näyttelyissä Beyle on rauhallinen, vaikkakin tamma tuijottelee muita hevosia epäluuloisesti .Toisaalta se tuo silloin sopivan uteliaan kuvan tammasta tuomareille. Muutenkin Beyle esiintyy melkeinpä mallikkaasti. Huonompi homma on se kun tuomari astelee paikalle, taluttajan on silloin parempi kiinnittää tamman huomio muuanne ettei Beyle vaan iske hampaitaan tuomariin tai aloita tuttua temppuiluaan vieraan lähellä.
Eläinlääkäriä kohtaan Beyle on kylmäkiskoinen, tamma luimii ja saattaa yrittää näykkiä, jopa potkaista jos tutkimus tammaa kovastikin ärsyttää. Beyle kannattaa laittaa ristikiinnityksellä käytävälle ja hoitajan kannattaa rauhoitella tammaa vaikka leipäpussin avulla. Vaikka siltikin Beyle pälyilee kokoajan eläinlääkäriä, valmiina iskemään. Beyle tarvitsee vahvan kengittäjän, joka jaksaa pitää tamman kaviota ilmassa vaikka Beyle sitä aika ajoin maahan yrittää kiskoa. Muuten Beyle käyttäytyy kengittäessä kiltisti, ei potki tai näyki. Muihin eläimiin Beyle suhtautuu närkästyneesti ja viileästi, mutta eritoten pienikokoiset ja kokoajan haukkuvat koirat saavat tamman helposti hermostumaan ja ärtymään. Yleensä Beyle ajaa ärsyttävät otukset jaloistaan pois, vaikka tallikoiria tamma on pikkuhiljaa alkanut sietämäänkin. Tamma hyväksyy lähelleen yleensä kuitenkin vain hevosen. Jos sitäkään aina.
Beyle on siis melko omalaatuinen ja tulinen, mutta silti tammasta ei voi olla pitämättä. Vaikka Beylellä onkin omat temppunsa ja huonot puolensa, niin kun tamman oppii tuntemaan voit huomata että Beyle ei olekaan niin pahanilkinen kuin esittää. Tutulle hoitajalle tamma nimittäin alkaa osoittaa arvostusta ja kunnioitusta, oikeastaan tamman koko käytös paranee huomattavasti, vaikka eihän ne kaikki vanhat temput silti minnekkään koskaan täysin katoa… Mutta Beyle kiintyy kyllä hoitajaansa ajan kuluessa ja alkaa muuttua hellyydenkipeäksikin. Jopa hörinät voivat aamuisin hoitajalle irrota. Todellisuudessahan Beyle on nimittäin melkoinen pehmo, - kovan pinnan alta löytyy kultainen sydän. Sittenkin.

Sukutaulu

Before The Morning Sun
I: Before Night ox (evm) Ii: Before Me ox (evm)
Ie: Black Diamond ox (evm)
E: Too Shine Sunlight ox (evm) Ei: Zuharrán ox (evm)
Ee: Run Fast Girl ox (evm)

Sukuselvitys

Isä, Before Night ox (1998 - 2003), oli upea, 155 senttinen sametinmusta venäläisori. Tämä tutummin Nightinä tunnettu arabiherra oli luonteeltaan kuuma ja vaikeasti hallittava - kaikenkaikkiaan hyvin orimainen tapaus. Toisaalta Night oli erittäin lahjakas esteratsu ja orin valtakuntaa olivatkin kansallisen tason esteratsastuskentät. Menestyneellä ja komealla orilla riitti myös kysyntää siitoksen puolella.

Isänisä, Before Me ox (1994 - 1999), oli tummanruunikko, 153 senttinen venäläinen arabiori, jolta löytyi voimakas luonne ja maskuliininen rakenne. Before Me ox oli erittäin lahjakas ja menestynyt esteratsu, jonka suurimmaksi saavutukseksi jäi kansallisen tason esteratsastuksen mestaruuden voitto Itävallan Luxemburgissa.

Isänemä, Black Diamond ox (1995 - 2000), oli musta, 156 senttinen venäläistä verilinjaa edustava arabitamma Yhdysvalloista. Diamond oli todella herkkäluontoinen tamma, mutta myös erittäin lahjakas ja menestynyt esteratsu. Tätä väitettä tukee mm. Diamondin sijoittuminen kolmannelle sijalle Beirutin loppukilpailuissa.

Emä, Too Shine Sunlight ox (1998 - 2004), oli kaunis, 153 senttinen harmaankimo venäläistamma. Tutummin Suniksi kutsuttu tamma oli älykäs ja herkkä arabi, jonka kunnioitus täytyi ansaita. Vieraisiin ihmisiin Sun suhtautui epäluuloisesti ja nokkela tamma testaili uusia ihmisiä häpeilemättömästi, mutta tuttujen käsissä Sun oli suoranainen löytö; tyyni ja lojaali. Sunin kilpaura alkoi jo nelivuotiaana, kun tamma siirtyi laukkaratsastusradoille. Sunin ura huipentui kahden vuoden peräkkäiseen Arabian Sim Cup Championshipin voittoon, jonka jälkeen tamma vetäytyi hyvin ansaitulle eläkkeelle siitostammana.

Emänisä, Zuharrán ox (1995 - 2001), oli ruunikko, 154 senttinen arabialainen täysiveriori. Venäläistä verilinjaa edustava Zuharrán oli luonteeltaan haastava, mutta tulisuudestaan huolimatta omistajalleen erittäin uskollinen. Zuharrán oli myöskin erittäin menestynyt laukkaratsastusori, jonka oma ura huipentui Dubai Sim Cupin voittoon.

Emänemä, Run Fast Girl ox (1993 - 1999), oli kimo, 152 senttinen venäläinen arabitamma. Girl oli erittäin lahjakas laukkaratsu, mutta tamma ei koskaan ehtinyt osallistua arvokisoihin. Girl nimittäin loukkaantui kilpailuissa kuusivuotiaana toisen ratsukon törmätessä tammaan ja joutui vamman takia vetäytymään aikaisin siitostammaksi. Hyväsukuisen Girlin sukua kuitenkin jatkettiin useamman jälkeläisen verran ja jokaisen varsan isänä toimivat parhaiten menestyneet arabialaiset täysiverilaukkaratsastusorit.

Jälkikasvu

26.02.2007 // t. JaD' Between The Shadows ox // i. JaD Mystic A'D Naseem ox // om. Break (VRL-05810)
24.01.2008 // t. Breakway´s Can That Be True ox // i. Fairytile Bad ox // om. Anni / Lost In Darkness
12.04.2008 // o. Breakway's Chose Me ox // i. Letter´s Mysticy Heroe ox // om. Terris (VRL-08919)
10.06.2008 // o. Breakway's Expectations ox // i. Kenz Noor ox // om. Iina / Carpathia
12.10.2008 // t. Primanka's Sunrise ox // i. Peleng ox // om. Lilian (VRL-08921)
14.02.2009 // t. TH's Beyónce ox // i. Breakway's Shadow ox // om. Frianna / Filyra
25.02.2010 // t. JL Dreamcatcher ox // i. Abakum Viktor ox // om. Break (VRL-05810)


Kilpailut

Voittosumma: 0v€
Maininnat: -
Takana pitkä kisaura, alle listattu vain osa tuloksista.

ERJ
01.10.2008 // ERJ // 100cm // 5/26
01.12.2008 // ERJ // 100cm // 31/151
01.12.2008 // ERJ // 100cm // 5/50
01.12.2008 // ERJ // 120cm // 15/53
02.12.2008 // ERJ // 100cm // 2/151
02.12.2008 // ERJ // 120cm // 5/54
03.12.2008 // ERJ // 100cm // 14/151
04.12.2008 // ERJ // 100cm // 1/151
15.12.2008 // ERJ // 110cm // 63/220
16.12.2008 // ERJ // 110cm // 49/220
18.12.2008 // ERJ // 110cm // 7/227
21.12.2008 // ERJ // 110cm // 84/230
08.03.2009 // ERJ // 120cm // 2/42
09.05.2009 // ERJ // 120cm // 1/40
10.05.2009 // ERJ // 100cm // 8/50
12.05.2009 // ERJ // 100-110cm // 10/50
15.06.2009 // ERJ // 110cm // 1/32


KRJ
05.02.2009 // KRJ // Helppo A (porrastetut) // 2/47
11.06.2009 // KRJ // Helppo A // 2/71
14.06.2009 // KRJ // Helppo A // 15/71
16.06.2009 // KRJ // Helppo A // 8/50
18.06.2009 // KRJ // Helppo A // 12/50


KERJ
11.05.2008 // KERJ // Aloittelijaluokka // 3/42


MEJ
25.09.2008 // MEJ // 110cm // 9/12
26.09.2008 // MEJ // 110cm // 3/12

Faktatietoja


Beyle täytti neljä vuotta 24.06.2005


Kuvat suurenevat klikkaamalla.


Layout © Siiri K. / www - Muokkaus © Break # Tausta © Soile / www # Tekstit © Break # Kuvat © www & www