Home
The Ranch
Horses
Activities
Kyseessä on virtuaalihevonen /
This is a sim-game horse!


KILPAILUTULOKSET


» täytti neljä vuotta 09.02.2015
» ikääntyminen satunnainen (mukautettu reaali)



ALEXANDRIAA V. DUREN

Perustiedot

09.10.2014 Suomessa syntynyt friisiläistamma, viralliselta nimeltään Alexandriaa v. Duren

5-vuotias musta, säkäkorkeus 162cm

askellajipainotteinen, kilpailutetaan ARJ:n alaisessa pleasure driving - ajoluokassa

kasvattaja yersinio | Duren, omistaja Break, VRL-05810

rekisterinumero VH15-040-0078


Luonnekuvaus

Alexia on ehdottomasti isänsä tytär, mutta onneksemme tamma on kuitenkin perinyt piirteitä myös emältään. Niinkin pidetty kuin haastavaluontoinen friisiläisorimme onkin, yksi Adrian tallissa kuitenkin riittää, joskin Alexian velipuoli Galahad on kyllä tullut isäänsä vielä sisartaankin voimakkaammin. Lieneekin selvää että vahva luonne kulkee suvussa. Alexia on itsenäinen, määrätietoinen ja voimakastahtoinen tamma, joka ei anna kenenkään hyppiä silmilleen, sen enempää lajitovereiden kuin ihmistenkään. Alexia tykkäisi määrätä tahdin ja kulkusuunnan hyvin pitkälle itse, mutta onneksi emältä on peritty myös ripaus kärsivällisyyttä ja yhteistyökykyisyyttä. Näin ollen ketään ei syödä elävältä aina kun joku sanookin "ei" Alexialle, joskin tamma kyllä testaa tiukkaan toisen päätöksen pitävyyttä, koettaen kovasti saada oman päänsä pidettyä. Mutta kompromissitkin onnistuvat, tarpeeksi pitkän tahtojen taistelun jälkeen.

Alexian luottamus ei ole itsestäänselvyys, se ansaitaan. Tamma vaatii rinnalleen määrätietoisen ja mielellään yhtä vahvatahtoisen ihmisen, joka osaa olla sopivan tiukka mutta joka ei myöskään pelkää liata käsiään tai heittäytyä spontaaniksi. Alexia nimittäin kyllästyy nopeasti liian rutiinientäytteiseen elämään, tamma suorastaan tarvitsee vaihtelua ja irtiottoja arjesta aina silloin tällöin. Voimakastahtoisuutensa lisäksi Alexia on myös nimittäin jokseenkin rasavilli poikatyttö, joka sopii hieman vauhdikkaammasta menosta nauttivalle hevosihmiselle täydellisesti. On sanomattakin selvää, että kaikki eivät tamman luonteesta tule koskaan pitämään, mutta ne jotka tykästyvät Alexiaan, eivät vaihtaisi tammaa mihinkään. Paitsi silloin kun Alexia iskee kavionsa tiukasti maahan ja kieltäytyy liikkumasta senttiäkään ellei saa tehdä niin kuin itse haluaa. Mikään turpaansa nyrpistelevä prinsessa Alexia ei silti ole, tämä tamma piehtaroi kurassa harva se päivä ja pomottaa poikia kymmenen - nolla. Lajitovereidensa seurassa Alexia yllyttääkin muita mielellään ja heittäytyy halutessaan hyvinkin hankalaksi esimerkiksi kiinnioton suhteen. Tämä tamma ei ylipäänsä ole kyhnyttelemässä päätään kenenkään olkapäätä vasten, mutta tervehdyshörinät lämmittävät kuitenkin sydäntä sitäkin enemmän kaikessa harvinaisuudessaan.

Alexialla on myös kerrassaan upeat liikkeet, erityisesti tamman lennokas laukka on suorastaan taivaallinen. Se näyttää hyvältä kentän laidalta katsottuna mutta tuntuu vielä paremmalta selästä käsin. Ratsuna Alexia ei kuitenkaan sovellu kenttätyöskentelyyn, sillä tamma on aivan liian itsepäinen ja nopeasti kyllästyvä toimiakseen muutamaa minuuttia pidempään treeneissä ilman ongelmia. Kenenkään kärsivällisyys ei toisin sanoen riitä Alexian kanssa taistelemiseen kentällä satulasta käsin, mutta sitäkin mukavampi tamman kanssa on painua maastoon. Erityisesti ilman satulaa. ♥ Mikään rauhallinen samoilija Alexia ei ole, mutta osaava ja rohkea ratsastaja nauttii kyllä varmasti joka sekunnista, sillä ihastuttavien askeliensa lisäksi Alexia ei todellakaan säiky suotta. Joten ei, tippumista ei tarvitse pelätä, ainakaan niin kauan kun tamman kanssa vain uskaltaa edetä reilusti eikä suotta vain sahaa ohjista epätoivoisissa yrityksissään saada Alexia kulkemaan tasaisessa käynnissä. Se ei vain istu Alexian pirtaan ollenkaan, jos haluaa lähteä tamman kanssa maastoon, on rakastettava vauhdikasta menoa - muussa tapauksessa älä lähde. Vaunujen edessä Alexia kuitenkin toimii ihan eri tavalla, sillä kuten isänsä kohdalla, kärryt tuntuvat tuovan tästä friisiläisestä ne parhaat puolet esiin. Alexia viihtyy vaunujen edessä ja tamma on itsevarma esiintyjä, joka malttaa kuunnella mutta etenee samalla innokkaasti kohti uusia haasteita.

Jälkeläiset

Rotu Syntymäpäivä Sukupuoli Nimi Isä
fri 29.01.2016 tamma RWR Katharina Kristoff MSC

Sukutaulu

i. Adriaan v. d'Amelie
VIR MVA Ch, KTK-II
ii. Dieuwe v. Tjaard iii. Üllor v.d. Joygen (evm)
iie. Agathe v. Tjaard (evm)
ie. Grete v.d. Friedrikshov iei. Gulbrand v. Kølgården (evm)
iee. Grisella v.d. Friedrikshov (evm)
e. Vianka von Lion ei. Killer Kid KRJ-II, KRL-III, YLA3 eii. Hunter Kid BD (evm)
eie. Killer Sherry (evm)
ee. Wianka van de Kness KRJ-III, YLA3 eei. Lukas (evm)
eee. Mina (evm)

Sukuselvitys

Alexian isä, Adriaan v. d'Amelie, on 164 senttinen musta friisiläisori. Orimainen Adrian ei sovellu ihan kenen tahansa käsiin vikuripäisen ja vaikean luonteensa takia. Kyseessä on erinomainen ongelmahevosen alku, joka kuitenkin kaipaa vain sen oikean ihmisen rinnalleen näyttääkseen todelliset lahjansa. Osaavissa käsissä ollessaan Adrian osoittautuukin loppujen lopuksi ihan mukavaksi tapaukseksi ja onpa näyttäväliikkeinen ori menestynyt hienosti myös valjakkoajon puolella. Näyttelymenestyksestä puhumattakaan, Adrian on paitsi kantakirjattu II-palkinnolla, orilta löytyy myös virtuaalinen muotovalio ja champion - arvonimet. Adrian onkin ehkä välillä todellinen kuumakalle, mutta tätä oria kelpaa kyllä silti katsella.

Alexian isänisä, Dieuwe v. Tjaard, oli 164 senttinen musta friisiläisori. Luonteeltaan Veeti ei vastannut leppoisaa lempinimeään, vaan päinvastoin, ori tunnettiin tallin vikuripäisimpänä otuksena. Veeti oli äksy ja haastava, eikä todellakaan soveltunut aloittelijoiden käsiin. Ratsastaessa Veeti kuitenkin osoittautui osaavalla ihmisellä ihan meneväksi hevoseksi, jolta löytyi komeat liikkeet ja kova suu. Kyllä Veetin kanssa kuitenkin toimeen tuli kun vain oli varma siitä mitä tekee. Veeti kilpaili niin valjakkoajon parissa kuin koulussakin ja löytyypä orilta hieman näyttelymenestystäkin. Kuumapäisyydestään huolimatta Veetillä riittikin kysyntää myös jalostuksen puolella. Isänisänisä, Üllor v.d. Joygen, oli 165 senttinen musta friisiläisori. Näyttävä Üllor oli susi lampaan vaatteissa, sillä upeasta ulkonäöstään huolimatta ori omasi lähestulkoon pirullisen luonteen. "Joygenin paholainen" - lempinimen itselleen kuitanneen Üllorin tapauksessa kuitenkin komea ulkonäkö korvasi puutteet luonteessa ja näyttelyissä menestynyttä oria käytettiinkin tästä syystä runsaasti jalostukseen. Isänisänemä, Agathe v. Tjaard, oli 164 senttinen musta friisiläistamma. Agathe oli kiltti ja nöyräluontoinen tamma, joka menestyi hienosti helpon tason kouluratsastusluokissa. Juuri Agathen ihastuttava luonne oli syy siihen, miksi tamma astutettiin aikoinaan Üllorilla, sillä Agathen lempeän luonteen toivottiin periytyvän myös syntyvälle varsalle isän tuliluontoisen verenperinnön sijaan. Tietenkään näinhän ei sitten kuitenkaan käynyt.

Alexian isänemä, Grete v.d. Friedrikshov, oli 165 senttinen musta friisiläistamma. Alankomaista alunperin kotoisin oleva Grete omasi hienon sukutaulun ja mukavan luonteen. Toki tammojen tapaan myös Greteltä löytyi ne omat oikkunsa, mutta siihen se sitten jäikin. Grete kilpaili niin kouluratsastuksen kuin valjakkoajonkin puolella niin että menestystäkin tuli ihan hienosti. Näyttelykentilläkin tuli piipahdettua, olihan Grete kaunis ja voimakasrakenteinen tamma. Greteä ei kuitenkaan käytetty liiemmälti jalostukseen, joten tamma on melko uusi nimi friisiläisten sukutauluissa. Isänemänisä, Gulbrand v. Kølgården, oli 166 senttinen musta friiläisori. Norjasta alunperin kotoisin oleva Gulbrand oli komea valjakkopainotteinen ori, joka oli kyllä kysytty myös jalostuksen puolella mutta ennen kaikkea Gulbrand oli kuitenkin tunnettu menestyksestään kilpakentillä. Isänemänemä, Grisella v.d. Friedrikshov, oli 164 senttinen musta friiläistamma. Grisella oli tanskalaista syntyperää, mutta tamma huutokaupattiin sittemmin Alankomaihin jalostuskäyttöön. Tuolloin Grisellalla oli kuitenkin jo takanaan pitkä kilpailu-ura kouluratsastuksen parissa, vaativissa luokissa.


Alexian emä, Vianka von Lion, oli 158 senttinen musta friisiläistamma. Kuvankaunis Vianka varsoi vain kaksi kertaa elämänsä aikana, vaikka tamman menestys kilpakentillä oli erinomaista eikä tuon sukutaulussa sen enempää kuin luonteessakaan ollut liiemmin moitittavaa, päinvastoin. Vianka menestyi hienosti niin kouluratsastuskentillä kuin valjakkoajon parissa ja näyttävät liikkeet ovatkin selkeästi periytyneet myös tamman harvalukuiselle jälkikasvulle.

Alexian emänisä, Killer Kid, oli 162 senttinen musta friisiläisori. Kid oli häikäisevän komea ori, joka oli talliin tullessaan hyvin temperamenttinen ja vaativa luonteeltaan. Sittemmin ori rauhoittui vuosien myötä ja vanhoilla päivillään Kidin saattoikin jo väittää muuttuneen todelliseksi pehmoksi. Kid menestyi upeasti aina GP-tasolla asti kouluratsastuksen parissa ja ori on palkittu kakkos- ja kolmospalkinnoin useassa laatuarvostelussa. Myös jälkeläisiä Kidiltä jäi virtuaalimaailmaan useampi kappale. Emänisänisä, Hunter Kid BD, oli 163 senttinen musta friisiläisori. Hunter Kid oli takuuvarma näyttelymenestyjä hienon rakenteensa ansiosta mutta ori pärjäsi erinomaisesti myös koulukentillä komeiden liikkeidensä ansiosta. Hunter olikin hyvä periyttäjä, lähes kaikki orin jälkeläiset menestyivät isänsä tavoin näyttely- ja koulukentillä sekä myös valjakkoajon parissa. Emänisänemä, Killer Sherry, oli 160 senttinen musta friisiläistamma. Sherry oli tammaksi ehkä hieman turhankin raskasrakenteinen, mutta se ei estänyt friisiläistä menestymästä kilpakentillä tai toimimasta siitostammana vanhemmalla iällä. Päinvastoin, Sherry oli erinomainen emä varsoilleen, mutta ikävä kyllä tamma myös menehtyi viimeisimmän varsomisensa aikana ilmenneisiin yllättäviin komplikaatioihin.

Alexian emänemä, Wianka van de Kness, oli 155 senttinen musta friisiläistamma. Hauskasti Vilijonkaksi kutsuttu tamma oli ihastuttavaluonteinen tapaus, jonka rauhallisuus ja kärsivällisyys olivat aivan omaa luokkaansa. Vilijonkka menestyi hienosti kouluratsastuskentillä helpoissa luokissa, mutta tamma toimi myös terapiaratsuna kilpailu-uransa ohessa ennen osallistumistaan laatuarvosteluihin. Vilijonkka teki myös pitkän uran siitostammana ja äidillisen luonteensa ansiosta se soveltui erinomaisesti tarvittaessa myös sijaisemäksi syystä tai toisesta orvoksi jääneille varsoille. Emänemänisä, Lukas, oli 160 senttinen musta friisiläisori. Lukas oli hyväluontoinen ori, joka menestyi aikanaan erityisesti USA:ssa näyttelykentillä sekä kouluratsastuksen parissa. Emänemänemä, Mina, oli myös 160 senttinen musta friisiläistamma. Mina loukkaantui vakavasti jo nuorena, mistä syystä tammaa ei ole kilpakentillä nähty vaan Mina siirtyi jo viisivuotiaana kokonaan siitoskäyttöön. Tamma periyttikin varsoilleen ensisijaisesti rauhallista ja tasapainoista luonnettaan, mikä teki osaltaan Minasta hyvän siitostamman. Myöhemmin Mina sitten myytiin kokonaan harrastekäyttöön.




Copyrights

ulkoasu © Viivuska | ulkoasun kuvat © David Kingham (flickr.com - lisenssi) | tekstit © Break
hevosten kuvat © pidä hiirtä kuvan yllä nähdäksesi tekijäinoikeudet!