Home
The Ranch
Horses
Activities
Kyseessä on virtuaalihevonen /
This is a sim-game horse!




KILPAILUTULOKSET


» täytti kolme vuotta 22.12.2015
» ikääntyminen satunnainen (mukautettu reaali)



TURMELTAJAN HANKIHAIHATELMA

Perustiedot

01.12.2015 Suomessa syntynyt suomenhevosori, viralliselta nimeltään Turmeltajan Hankihaihatelma

5-vuotias liinaharjainen rautias, säkäkorkeus 158cm

matkaratsastuspainotteinen, kilpailee 15km ja 30km matkoilla, toimii myös kuormahevosena

kasvattaja dookie | Turmeltaja, omistaja Break, VRL-05810

rekisterinumero VH15-018-2620


Luonnekuvaus

Siinä on väkisinkin naurussa pitelemistä, kun päätyy kuuntelemaan sivusta kuinka jenkeissä syntyneet cowboyt yrittävät tavata karsinan ovesta suomenhevosen suomalaista nimeä lukuisine konsonantteineen. "What the hell did I just read?" kuului olevan yleisin kysymys Turmeltajan Hankihaihatelman karsinan kohdalla, kunnes päätin lopulta armahtaa miehiä ja yritin parhaani mukaan kääntää suomenhevosen nimen englanniksi. "His is name is like ... umm ... how do I translate it ... it means something like Tainted's Snowdaydream ... annnnd that's sounds just stupid but believe me, it's sounds much better in finnish!" yritin vakuutella miehille, jotka tuijottivat minua kuin olisin menettänyt viimeisenkin järjenhippeeni. "That's it. He's called Hank ... like that word Hanki ... Just Hank." eräs cowboysta julisti lopulta ja kaikki nyökkäilivät hyväksyvästi. Hank. Itseasiassa nimi vaikutti jopa sopivan Amerikan mantereelle päätyneelle suomalaiselle hevoselle, joka oli kaukana synnyinsijoiltaan mutta joka silti oli kotiutunut tilallemme ikään kuin se olisi aina asunut luonamme Ravenwood Ranchilla.

Nimiepisodia lukuunottamatta Hank löysikin paikkansa Ravenwoodista hyvin nopeasti. Tottakai pohjoismaalainen hevonen kiinnosti rotunsakin puolesta, mutta ennen kaikkea Hankiin ihastuttiin sen perisuomalaisen luonteen ansiosta. Hank on nimittäin selväpäinen, rehellinen ja työtä pelkäämätön oripoika, joka tietää milloin on vara laiskotella ja milloin taas ei. Kulmia ei oiota luvatta suoriksi tai ruveta kiukuttelemaan työpäivän venyessä, vaan sitä tehdään mitä pyydetään ja tehdään se myös hyvin, turhaan napisematta. Itsepäisyyttä löytyy toki myös, Hank ei liikoja perusta aloittelijoista ja turhat kaulassa tai ohjissa roikkumiset saavat orin hyvinkin nopeasti jumittumaan korvat luimussa paikoilleen. Mutta koska meillä useimmiten riimunnarun tai ohjien päässä on se raavas ja vähäsanainen cowboy, ei Hankilla ole ollut ongelmaa pyyntöjen noudattamisen suhteen. Hank oppii luottamaan nopeasti kanssaan työskenteleviin ihmisiin ja ori onkin siten aina ollut hyvin helppohoitoinen tapaus. Ei Hankin kanssa tarvitse taistella sen enempää kengityksen kuin laitumelta kiinniotonkaan suhteen, joskin mahavyötä kiristäessä tämä ori on mestari pullistelemaan salaa. Myös turhat kahinat on ehdoton no-no, kuten sanottua, Hank on selväjärkinen ja malttaa jakaa heinäkasansa useimpien lajitovereidensa kanssa.

Oikeastaan Hankin suhteen tulee oikeastaan vain sanomista silloin, kun miehet haluaisivat ottaa orin töihin arolle kuormahevoseksi karjanpaimennuksen merkeissä ja minä, tallin omistajatar, taas haluaisin Hankin välillä kokonaan itselleni. Itse asiassa olenkin jo pariin otteeseen kuullut että tällä menolla saisin hankkia lisää suomenhevosia, mikäli jokainen olisi yhtä hyvä työhevonen kuin Hank on. Siinäpä ajatusta kerrakseen. Jopa mieheni, periamerikkalainen cowboy, ylistää nykyisin suomenhevosoriamme Hankia välillä enemmän kuin tuulennopeita quartereitaan. Kyllähän Hank pärjää säässä kuin säässä ja ori on varma-askelinen vuoristossakin, mutta juuri siksi minäkin viihdyn Hankin selässä ja aloitin kisaamisen orin kanssa matkaratsastuksen parissa. Hank on erinomainen hevonen maastoiluun ja vaikka se ei ole kaikista nopein, niin varmajalkainen sekä kestävä se kyllä on. Ja Hank ei kyllä vähästä hätkähdä, tähän oriin voikin ennen kaikkea luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Ja ne askellajit, miten olinkaan ehtinyt jo tyystin unohtaa miten hyvä suomenhevosella on ratsastaa! Leveä selkä ja tasainen askel, voiko matkaratsulta enempää toivoakaan?


Jälkeläiset

Rotu Syntymäpäivä Sukupuoli Nimi Emä
sh 00.00.0000 o/t jälkeläisen nimi emän nimi

Sukutaulu

i. Noelin Haihatus KTK-III ii. Koistilan Nemo
VIR MVA Ch, KTK-I, ERJ-I, KRJ-I
iii. Hovi-Niko KTK-III, YLA2, SLA-III
iie. Lumikeiju YLA1, KTK-II, KRL-II
ie. Ventoksen Haihattelija KTK-II iei. Hölyn Pöly SLA-I, YLA2, KRJ-II
ERJ-II, jälkeläisluokka C
iee. Aronan Tiituliini YLA1, KRJ-I
SLA-I, KTK-II
e. Ventoksen Jääharha KTK-III
KRJ-I, ERJ-II, SLA-II, Jälkeläisluokka C
ei. Meren Jäätävä KRJ-I, SLA-I, YLA2 eii. Elinehto SLA-II, YLA2
eie. Akvamariini
ee. Harhaluulo eei. Kehveli
eee. Harhakuvitelma YLA1, KRJ-II
ERJ-II, SLA-II, jälkeläisluokka C

Sukuselvitys

Hankin isä, Noelin Haihatus, on 154 senttinen punarautias suomenhevosori. Komea Haamu on helppohoitoinen ori osaavissa käsissä ja sen kanssa on useimmiten ilo tehdä töitä. Yleispainotteinen Haamu on menestynyt niin este- kuin koulukentilläkin ja ori on myös jalostuskäytössä. Kesäkuussa 2015 Haamu kantakirjattiin ratsusuunnalle III-palkinnolla.

Hankin isänisä, Koistilan Nemo, oli 160 senttinen punarautias suomenhevosori. Nemo oli mukavaluontoinen, komea suomipoika, jolla oli tosin omat orimaiset piirteensäkin. Ennen kaikkea Nemo kuitenkin menestyi hienosti yleisratsuna, myös valjakkoajon parissa kisaten, sekä näyttelykentillä sertejä haalien. Nemo palkittiinkin aikanaan VIR MVA Ch-arvonimen lisäksi ERJ-I- ja KRJ-I-palkinnoin sekä ori myös kantakirjattiin I-palkinnolla. Lienee sanomattakin selvää että Nemo oli myös hyvin suosittu siitosori. Isänisänisä, Hovi-Niko, oli 154 senttinen rautias suomenhevosori. Niko oli tunnettu ennen kaikkea voimakastahtoisuudestaan mutta ori oli myös pidetty ja osaava ratsu, mikä näkyi myös menestyksenä kilpakentillä. Niko oli enemmän tai vähemmän monilahjakkuus, joka palkittiinkin eläessään yleislaatuarvostelussa 2-palkinnolla sekä suomenhevosten laatuarvostelussa III-palkinnolla. Kantakirjaan Niko pääsi myös III-palkinnolla. Isänisänemä, Lumikeiju, on 165 senttinen punaruunikko suomenhevostamma. Hyväluontoinen Keiju on menestynyt siitostamma, joka on kantakirjattu II-palkinnolla sekä palkittu KRL-II- sekä YLA1-palkinnoin.

Hankin isänemä, Ventoksen Haihattelija, on 142 senttinen tummanpunarautias suomenhevostamma. Pienhevoslinjalle II-palkinnolla kantakirjattu Hantti on lempinimensä mukaisesti melkoinen vastarannan kiiski ja vastaanhangoittelija, jolla on tapana unohtu omiin haavemaailmoihinsa hyvinkin herkästi. Mutta kyllä niitä kisatuloksia on silti saatu hienosti alle eli menestystä este- ja koulukentiltä on kuitenkin kertynyt vallan mukavasti. Isänemänisä, Hölyn Pöly, oli 158 senttinen vaaleanpunarautias suomenhevosori, joka kiltistä luonteestaan huolimatta osasi myös piristää päivää jekuillaan. Myös Poju oli menestynyt yleisratsu, joka palkittiin lukuisin palkinnoin eri laatuarvosteluissa ja orille myönnettiin myös aikoinaan VSR:n toimesta Jälkeläisluokka C -maininta. Isänemänemä, Aronan Tiituliini, on 147 senttinen rautias suomenpienhevostamma, joka ihastuttaa kiltillä ja vaivattomalla luonteellaan. Erityisesti kouluratsastuksen parissa menestynyt Tiitu on palkittu eri laatuarvosteluissa parhailla mahdollisilla palkinnoilla ja kantakirjaankin tamma pääsi aikanaan II-palkinnon siivin.


Hankin emä, Ventoksen Jääharha, on 157 senttinen punarautias suomenhevostamma. Yleispainotteinen Hilu on sievä tamma upeilla jäänsinisillä silmillä somistettuna ja raudikko on myös pidetty kiltin luonteensa ansiosta. Hilu on kuitenkin myös hivenen arka ja tamma jännittääkin usein vieraissa paikoissa, mutta onneksi se ei ole ollut este tamman menestymiselle koulu- ja esteratsastuksen parissa. Laatuarvostelupalkittu Hilu myös kantakirjattiin ratsusuunnalle III-palkinnolla.

Hankin emänisä, Meren Jäätävä, on 153 senttinen kimo suomenhevosori. Japi on paitsi komea, ori on lisäksi hyväluontoinen ja vieläpä myös menestynyt kouluratsu, josta ei liiemmin löydy moitteen sanaa. Japi onkin palkittu I-palkinnolla sekä kouluratsastusjaoksen että suomenhevosten omassa laatuarvostelussa ja yleislaatuarvostelustakin ori nappasi 2-palkinnon. Emänisänisä, Elinehto, oli 153 senttinen musta suomenhevosori. Koulupainotteinen Elmeri oli luonteeltaan melko hermoherkkä tapaus, minkä vuoksi oria ehkä käytettiin rajoitetummin jalostukseen vaikka se palkittiinkin eläessään II-palkinnoilla sekä yleislaatuarvostelussa että suomenhevosten laatuarvostelussa. Emänisänemä, Akvamariini, oli 154 senttinen ruunikko suomenhevostamma, joka kilpaili kouluratsastuksen parissa. Ennen kaikkea Riina oli kuitenkin selväjärkinen ja reipas tamma, johon oli helppo tykästyä.

Hankin emänemä, Harhaluulo, on 155 senttinen rautias suomenhevostamma. Valjakkopainotuksestaan huolimatta Harhaluulo on menestynyt painotuslajinsa lisäksi upeasti myös este- ja koulukentillä ja tammalla onkin tähtäimessään useammat eri laatuarvostelut. Emänemänisä, Kehveli, oli 157 senttinen rautias suomenhevosori. Kehvelillä oli omat jekkunsa ja temppunsa, mutta pääasiallisesti ori oli hyväluontoinen hevonen, joka menestyi erityisesti valjakkoajon sekä kouluratsastuksen parissa. Emänemänemä, Harhakuvitelma, on 153 senttinen rautias suomenhevostamma. Nykyisin jo eläkkeellä oleva siitostamma on menestynyt yleisratsu, jonka erittäin omanarvontuntoinen luonne tapasi tuoda omat ongelmansa mukanaan mutta se ei estänyt kuitenkaan Telman menestymistä eri laatuarvosteluissa.




Copyrights

ulkoasu © Viivuska | ulkoasun kuvat © David Kingham (flickr.com - lisenssi) | tekstit © Break
hevosten kuvat © pidä hiirtä kuvan yllä nähdäksesi tekijäinoikeudet!