Home
The Ranch
Horses
Activities
Kyseessä on virtuaalihevonen /
This is a sim-game horse!


KILPAILUTULOKSET


» täytti kolme vuotta 01.10.2015
» ikääntyminen satunnainen (mukautettu reaali)





BREANDAN CAHAL

Perustiedot

01.08.2015 Irlannissa syntynyt irlannincob - ori, viralliselta nimeltään Breandan Cahal

3-vuotias ruunivoikko, merkkeinä läsi sekä puolisukat, säkäkorkeus 149cm (b-sektio)

valjakkopainotteinen, kilpailee VVJ:n alaisissa luokissa vaikealla tasolla

kasvattaja Tuire N. | Breandan, omistaja Break, VRL-05810

rekisterinumero VH15-046-0174


Luonnekuvaus

Ei siitä kirjavaa tullut, isomerkkinen vain mutta kaunis se on! Kun Cahal saapui Ravenwoodiin, Matt tokaisi ensitöikseen: "Oh great, he's pretty. Now we are never going to get rid of it!". Well, true dat. Miehet saivat olla kuinka vain valmiita työntämään Qhuinnin poikineen makkaratehtaalle, mutta minullehan se ei sovi. Joten pojat jäävät, end of story. Ja pitkälti vain koska ne ovat niiiiin nättejä. Komeita. Hienoja. Miten vain. Silmänruokaa kumminkin. Hyvä on, minullakin on joskus heikot hetkeni, varsinkin kun vertaan laskupinoa siihen säälittävään kolikkomäärään, minkä Cahal on tilalle tuonut, mutta ei ... on se silti vain niin mahdottoman hyvännäköinen otus, että eihän siitä raaski luopua. Mitä väliä vaikka ruoka loppuu kesken talven, kun tallissa on nyt, ei vain yksi vaan kaksi, kolminkertaisesti painonsa edestä syövää otusta. Kyllä, Cahal on luisevaa isäänsä rakenteellisesti nätimpi otus, mutta isänsä poika se on silti. Ja ruokahalu on myös sen mukainen.

Itseasiassa jos totta puhutaan, Cahal saattaa syödä jopa enemmän kuin isänsä. Emänsä massiivisuuteen nähden lienee luojan lykky että Cahal on säilynyt kuitenkin suhteellisen sirona (muuten ori olisi varmasti sellainen syöppö että ei mitään rajaa, koska se on sitä jo nyt nykyisissä mittasuhteissaankin). Mutta sattuneista syistä Cahalia kutsutaan myös tankiksi, eikä vain sen pohjattoman vatsan perusteella. Tankki on nimittäin myös aika kova jyräämään. Kovakalloinen niin sanotusti, jälleen kerran niitä isän mahtavia peruja ... Parempi käyttää sillä kuolaimia taluttaessa, jos mielii päästä joskus poiskin sieltä horsmapusikosta. Tankki myös tykkää talloa varpaille. Joten jos et halua kulkea seuraavaa paria viikkoa varpaat paketissa, osta ne turvakengät teräskärjillä. Näin ihan vinkkinä vaan. Mutta muuten se on oikein kiltti! Tulee vaikka syliinkin, jos haistaa omenan, mielellään ihan kirjaimellisesti myös. Ei kannata käyttää mitään kukkatuoksuja Cahalin lähellä, jos ei siis halua paksua ponia syliinsä. Mutta Cahal tykkää kyllä kaikista, ihan tasapuolisesti. Niin ihmisistä, hevosista, koivuista, horsmista, voikukista ... Ihan melkein mistä vaan. Cahal ei ole mikään taistelijasielu, paitsi jos puhutaan rehun puolesta taistelusta. Kukaanhan ei mene Cahalin ja sen ruuan väliin!

Mutta kiltti se on hoitaa ja varustaakin. Cahal tykkää ihmisistä, enimmäkseen koska niiltä saa ruokaa. Ja jos oikein kerjää, niin varmasti joku tallitytöistä tarjoaa sokeripalan taskujen kätköistä karsinan oven ehdottomasta "Laihdutuskuurilla! Ei herkkuja!" - kyltistä huolimatta. Cahalissa on se hyvä puoli, että ori on isäänsä reippaampi ja tarkkaavaisempi. Ei ihan niin patalaiska. Mutta jyrä kyllä yhäkin. Cahalin nimihän tarkoittaa taistelussa vahvaa ja sitähän ori on. Ainakin jos kyse on tahtojen taistelusta. Vaikka kyllä Tankki osaa hyödyntää massaansakin tarvittaessa. Cahal onkin ihan kiva ajettava kärryjen edessä, mutta orin kanssa on vain se ongelma, että se tuppaa pysähtymään joka toiselle voikukkapuskalle. Sitä on pyritty estämään käyttämällä silmälappuja, mutta ikävä kyllä Cahalin hajuaisti toimii silti vainukoiran tehokkuudella mitä ruokaan tulee. Cahalin kanssa ei siis oikein hyödytä maastoilla, muutoin kuin lähemmälle kukkapuskalle. Ja auta armias, jos se on tilan omistajattaren kukkapenkki niin ..! Mutta kentällä Cahal toimii ihan kivasti. Liikettäkin löytyy. Parempi pitää se silti liikkeessä maasto-osuuksilla, ettei syöminen ala kiinnostamaan varsinkaan kesken kilpailuiden ... Itseasiassa paras olisi etsiä Cahalillekin sopiva treeni- ja kilpakaveri siihen vierelle kärryjä vetämään. Sellaisen kun vain vielä jostain löytäisi ...


Jälkeläiset

Rotu Syntymäpäivä Sukupuoli Nimi Emä
ic 00.00.0000 o/t jälkeläisen nimi emän nimi

Sukutaulu

i. Breandan Cuinn ii. Creador of Peace iii. Creador of War (evm)
iie. Peace of Heart (evm)
ie. Awena VEC iei. Conan O'Flore Fn, KTK-II
iee. Dáiríne Fn, KTK-II
e. Breandan Qaidlin ei. Tadghán Finn eii. Turlough Finn (evm)
eie. Ennis Finn (evm)
ee. Quintella KTK-III, Champion eei. Barry of Whelan (evm)
eee. Beatrix of Tupper (evm)

Sukuselvitys

Cahalin isä, Breandan Cuinn, on 166 senttinen voikko sabino irlannincob-ori. Väritykseltään näyttävä Qhuinn on alunperin kotoisin Irlannista, mutta ori muutti jo varhain Yhdysvaltoihin tilallemme. Qhuinnin kanssa suunnattiin jo alusta alkaen valjakkoajon pariin ja sopivan treenikaverin löydyttyä, sitä menestystäkin alkoi kertyä kilpailuissa vaativalla tasolla. Luonteeltaan Qhuinn on silti aikamoinen otus, mutta ensisijaisesti oria voisi kuvailla sanoilla laiska jaaa ... laiska. Syöminen ja nukkuminen ovat Qhuinnin tärkeimmät mielenkiinnon kohteet elämässä, joten loput lieneekin jokaisen itsensä pääteltävissä.

Cahalin isänisä, Creador of Peace, on 165 senttinen rautiaanpäistärikkö irlannincob-ruuna. Tämä lempeäluontoinen jätti raivasi tiensä alunperin Iso-Britannian nummilta Yhdysvaltain Kalliovuorille, vietettyään ensimmäiset vuotensa rennonsutjakasti harraste- ja perhehevosen roolissa ennen kuin ori huutokaupattiin ulkomailla ja myytiin Ravenwood Ranchille. Sittemmin Bear onkin kunnostautunut valjakkoajon parissa, pärjäten hyvin noviisitasolla VVJ:n alaisissa kilpailuissa. Ja vaikka Bear ruunattiin myyntivaiheessa, hienosukuiselta cobilta otettiin kuitenkin pakasteita talteen ja tänä päivänä Bearilla onkin jälkikasvua erityisesti kotimaassaan. Pakasteet menivät kuin kuumille kiville ja asiaan varmasti vaikutti paitsi Bearin hieno sukulinja, myös komea väritys ja ulkomuoto, unohtamatta tietenkään vanhan cobherran leppoisan mukavaa luonnetta! Onkin miltei sääli, että Bear tuli edes loppujen lopuksi ruunattua, mutta toisaalta herran hieno sukulinja jatkunee vielä kauan cobin oman jälkikasvun kautta. Ainakin toivottavasti. Isänisänisä, Creador of War, oli 166 senttinen rautiaanpäistärikkö irlannincob-ori. War tuli hyvästä suvusta ja oli perinyt erittäin komean ulkonäön, mikä tietenkin herätti huomiota etenkin kun ori päätyi kuuluisalle omistajalle, joka kierteli sittemmin Warin kanssa enemmänkin näyttelykentillä mainetta ja mammonaa keräämässä. Myös luonteensa puolesta ori oli ystävällinen ja tasainen herrasmies, eikä olekaan ihme että Warilla riitti runsaasti kysyntää myös jalostuksenkin puolella. Isänisänemä, Peace of Heart, oli 164 senttinen rautiaankirjava irlannincob-tamma. Hyväluontoinen, rauhallinen ja luotettava Beth omasi hyvän rakenteen sekä erinomaiset lahjat valjakkoajon puolella. Beth oli toisaalta vähän laiskempi luonteeltaan, mikä verotti joskus pisteitä valjakkoajon puolella, mutta pääosin tamma oli kuitenkin keskivertoa menestyksekkäämpi ajohevonen mitä kilpailuihin tuli. Myöhemmällä iällä Beth toimi sitten harrasteratsuna, jonka jälkeen tamma astutettiin muutaman kerran parilla nimekkäämmällä irlannincob-orilla, ihan siitä syystä, että Bethin oma isä oli niin hyväsukuinen ja tätä sukulinjaa haluttiin kehittää entistä paremmaksi myös Bethin kautta.

Cahalin isänemä, Awena VEC, on 167 senttinen voikko sabino irlannincob-tamma. Jykevärakenteinen, mutta silti tarunomaisen kaunis ja erikoisen värityksen omaava Awena on Venäjältä kotoisin oleva tamma, joka elää nykyisin Irlannissa viettäen siitostamman elämää. Todella pitkän ja menestyksekkään kilpauran läpikäynyt Veena on vaikean tason valjakkohevonen, jonka innokkuus ja energia ovat mukaansatempaavia, vaikka suoritukset joskus toisaalta kärsivätkin samaisesta syystä tamman keskittymiskyvyn puutteen vuoksi. Toisaalta Veena on kaikinpuolin hyvin itsevarma ja voimakasluontoinen tamma, joskaan ei millään tavoin ikävä käsitellä. Veena myös selkeästi periyttää kaunista voikkoväriään jälkeläisilleen. Isänemänisä, Conan O'Flore, on 166 senttinen rautiaankirjava irlannincob-ori vanhemmista Camper x Lavil O'Flore. Vaikka Conan edustaa tuntemattomampaa sukulinjaa, ori on korvannut tämän puutteen monin kerroin omalla menestyksellään erityisesti näyttelykentillä. Kaikinpuolin erittäin komea ja hyvärakenteinen Conan on paitsi kantakirjattu II-palkinnolla, orille on myös myönnetty Finest-arvonimi. Toisaalta ruusukkeita on kertynyt myös valjakkoajon parista, Conanin menestyttyä hienosti VVJ:n alaisissa kilpailuissa. Kaikenlisäksi Conan omaa rehdin ja rehellisen luonteen, ainakin niin kauan kun orin käsittelijä osaa itse pitää ohjat käsissään. Ei siis ihme, että Conan on ollut ja on yhä myös suosittu siitosori. Isänemänemä, Dáiríne, oli puolestaan 168 senttinen, herasilmäinen voikonkirjava irlannincob-tamma. Kuvankaunis Irina oli tämä päättäväinen ja sisukas, mutta samalla sisimmiltään hyväntahtoinen tamma, joka yllätti aikanaan monipuolisuudellaan. Irina menestyi nimittäin sekä kouluratsastuskentillä että valjakkoajokilpailuissa ja loistipa tamma myös näyttelykentilläkin. Itseasiassa näyttelymenestystä kertyi aina siinä määrin, että lopulta Irina kantakirjattiin II-palkinnolla ja palkittiin Finest-arvonimellä. Vanhemmista Folklore x Grainné peräisin olevan Irinan suosioon ei ole myöskään millään tavoin vaikuttanut tamman oma vieraampi sukulinja, vaan tamman jälkeläiset ovat aina menneet helposti kaupaksi. Eikä se ole mikään ihmekään, Dáirínen nimi sukutaulussa vakuuttaa kyllä kenet tahansa irlannincobeista kiinnostuneen hevoskasvattajan.


Cahalin emä, Breandan Qaidlin, on 137 senttinen musta tobiano irlannincob-tamma. Qaidlinissa silmiinpistävintä on tamman suloinen, mutta myös hyvin, hyvin massiivinen ulkonäkö sekä rakenne. Pienestä koostaan huolimatta tamma on todella leveärakenteinen ja siten omalla tavallaan näyttävä. Massavuus ei kuitenkaan ole estänyt Qaidlinia menestymästä valjakkoajon parissa ja vieläpä vaikealla tasolla. Päinvastoin, tamma on menestynyt ihan mukavasti painotuslajinsa parissa, joskin lähivuosina Qaidlin siirtynee kokonaan jalostuskäyttöön.

Cahalin emänisä, Tadghán Finn, on 136 senttinen rautias sabino irlannincob-ori. Todella mukavannäköinen ja -värinen Hannu on osaava valjakkohevonen, joka on menestynyt painotuslajissaan sekä vaikeissa että vaativissa luokissa. Ori on sittemmin ollut myös runsaasti jalostuskäytössä. Emänisänisä, Turlough Finn, oli puolestaan 136 senttinen rautias irlannincob-ori kun taas emänisänemä, Ennis Finn, oli 135 senttinen musta sabino irlannincob-tamma.

Cahalin emänemä, Quintella, on 140 senttinen musta tobiano irlannincob-tamma. Kaunis Tella on menestynyt hienosti valjakkoajon parissa vaativissa ja vaikeissa luokissa, mutta tamma on pärjännyt hienon rakenteensa ansiosta hyvin myös näyttelykentillä. Tella onkin palkittu Champion-arvonimellä ja tamma on myös kantakirjattu III-palkinnolla. Emänemänisä, Barry of Whelan, on 139 senttinen mustankimo irlannincob-ori. Barry on hyväluontoinen ja näyttäväliikkeinen valjakkohevonen, joka on menestynyt erinomaisesti painotuslajinsa parissa mutta myös tehnyt pitkän uran siitosorina. Barry on nimittäin itse sukulinjoiltaan varsin hieno, ori on nimekkään brittiläissiittolan kasvatteja jo peräti kolmannessa polvessa. Emänemänemä, Beatrix of Tupper, oli 140 senttinen rautias tobiano irlannincob-tamma. Myös Beatrix oli valjakkopainotteinen hevonen, joka pärjäsi ihan hyvin kilparadoilla. Tamma oli kuitenkin pidetympi hyvän luonteensa sekä nätin ulkonäkönsä puolesta ja tamma vaikuttikin oman aikansa samalla tilalla Barry of Whelanin kanssa.




Copyrights

ulkoasu © Viivuska | ulkoasun kuvat © David Kingham (flickr.com - lisenssi) | tekstit © Break
hevosten kuvat © pidä hiirtä kuvan yllä nähdäksesi tekijäinoikeudet!